Kymmenen pistettä ja papukaijanmerkki. Siinä se on tiivistetysti sanottu. Kurssin tunnelma. Joka pisteestä olen saanut jotakin uutta, vaikka se entuudestaan olisi ollut tuttuakin. Tällaisia olivat mm. ryhmän luominen ja liittyminen ryhmään sekä tykkääminen jostakin sivusta. Oma sivuni Taivaan Isästä lasten kertomana https://www.facebook.com/pages/Taivaan-Is%C3%A4st%C3%A4-lasten-kertomana/112830898843409 sai yllättävän suosion ja tieto siitä, että se on myös linkitettiin Kirkko Suomessa -FB sivulle oli iloinen yllätys. Luomani ryhmä Kierrättäjät https://www.facebook.com/groups/384461154913782/ ilahdutti myös, että se oikeasti on edelleen hengissä ja toimii. Epäillä vain saattaa, että olisikohan tuota tullunna tuollaisia tehtyä ilman tätä kurssia. En usko.
Blogin kirjoittaminen on ollut alusta asti minulle nautinto. Se tuntuu helpolta ja rentouttavalta. Kunhan vain pääsee vauhtiin ja löytää sen ensimmäisen sanan. Tämän kurssiblogin pitämisen vuoksi oma, toistaiseksi julkaisematon, blogini on jäänyt kokonaan hoitamatta. Tarkoitus on nyt jatkaa sen kehittämistä. Alkaahan uusi ajokausi parin viikon kuluttua, perinteitä noudattaen vappupäivänä.
Tein myös muutaman itseni ylityksen ihan henkisesti ajatellen, kun liityin sekä Suomi24.fi jäseneksi, että Twitterin käyttäjäksi. Kumpaakin olen vältellyt ihan tietoisesti tähän asti. Toistaiseksi olen hengissä. Twitteri ei edelleenkään ole toiminut kohdallani, mutta katsotaan miten sen kanssa käy. Taidetiistain viemistä Twitteriin mietimme työparini Tainan kanssa viimeksi perjantaina, kun keskustelimme tästä kurssista.
Google Documents -osiossa sai leikkiä kirjailijaa tai tarinan iskijää. Vaikka täytyy sanoa, että ikävä tunne valtasi, kun omaa tekstiäni oli muutettu. Toisen tekstiin kajoaminen teetätti myös töitä: saanko mennä muuttamaan sitä, sehän on yksityisyyteen kajoamista tai vähintäänkin tekijäinoikeuteen kajoamista. No, onneksi se kuitenkin kuuluu asiaan eikä rikosta tapahtunut suuntaan eikä toiseen. Tästä varmasti voisi hyötyä myös omassa työssään, jos suunnittelemme joskus jotakin isompaa kokonaisuutta esim. lasten pääsiäis- tai jouluhartauksia.
Verkkohartauden teko tuntui kompastuskiveltä. Luovuttamisen tunne oli lähellä ja itku. Päässä vilisi aiheita vaikka kuinka, mutta mitään valmista ei meinannut tulla. Vihdoin sain jotakin tehtyä, mutta sitten tulivat tekniset ongelmat ja luovuttaminen oli lähempänä kuin koskaan ja itku. Onneksi ystävällinen kurssittajamme Ida-Maria auttoi asiassa ja sain aikataulua noudattaen tehtyä tuon verkkohartauteni valmiiksi.
Tämä Slideshare ilahdutti niin kovasti, että tein melkein samantien myös Rautaperseajosta oman slidesharen, joka on jaossa myös Gospel Risdersien profiilissa. Kovasti on hattua siellä nostateltu. Hih.
Kurssin myötä olen nykyisin myös Spotify´n käyttäjä YouTuben rinnalla. Menossa on The Voice of Finland -äänestyskuuntelut. Mukava, kun siellä voi kuunnella kokonaisuuksia eri artisteilta. Ei tarvitse luoda välttämättä erillisä artistilistoja itse.
Olen menossa ensiviikolla esimiehen kanssa keskustelemaan tulevaisuudesta ja aion ottaa esille verkkokeskustelijana toimimisen mahdollisuuden. Lapsityö on kovan muutoksen kourissa ainakin täällä Kuopion seudulla. Mielestäni myös lastenohjaajien ammattitaitoa tarvitaan verkkokeskustelijana. Koin syvästi tämän tehtävän, kun kuudennessa pisteessä sitä ikäänkuin harjoittelimme. Toivottavasti täällä Kuopiossa osataan vastaanottaa myös tämänkaltaisia kehittämisehdotuksia. Olemme kuitenkin jo edelläkävijöitä Taidetiistain osalta tässä verkkotyön maailmassa.
Kurssin edetessä sain myönteistä palautetta ja myöskin hyvässä hengessä rakentavaa palautetta sekä kurssitovereilta, että kouluttajaltamme Ida-Marialta. Olen itse pyrkinyt blogikommenteissani nostamaan myönteisiä asioita esille. Kehittämisideoita olen myös antanut, jos sellaiseen on ollut tarvetta. Tässä vaiheessa voi sanoa, että ikävä tulee näitä blogisteja. Toivottavasti saan jatkossakin kuulla heistä.
Verkkosorsastus oli ainoa osio josta jäi hieman epämääräinen olo. En ainakaan saanut toivottavaa palautetta sorsastuksen kohteeksi joutuneilta. Tai sitten en vain osannut käyttää "asetta" oikein.
Kurssin aikataulu oli tiukka. Paikoitellen liian tiukka. Kurssin esitteen mukaan 3-4 tuntia viikossa riittää ja jatkossa aikaa menee vähemmän. Itselleni tuo riitti vain alkutehtävissä, mutta loppua kohti tahti kiihtyi ja aikaa meni huomattavasti enemmän. Tietysti sisäinen prosessointi ja aivotyöskentely oli lähes jatkuvaa. Aika mielenkiintoisia unikuvia tuli myös katseltua. Näitä onkin sitten vaikeampi aikatauluttaa.
Chattailu oli aluksi odotettu juttu. Harmi, että sen aikataulu ei kaikille sopinut. Ne jotka siihen osallistuivat, saivat varmasti hyödyn. Ainakin itse koen näin. Muutaman kerran aika jouduttiin vaihtamaan ja silloin se ei välttämättä itselleni sopinut. Onneksi cattiruutua pääsi katsomaan jälkikäteen.
Mietimme työparini kanssa kehittämisen kohteita. Tällaisia saimme koottua:
* linkit näkyviin osoitteen kera. Aluksi linkit eivät tulleen näkyviin tulostettaessa, tuli vain tästä pääset sisälle -tyylinen teksti. Kuudennessa pisteessä linkit jo näkyivät. Teimme kansion tästä kurssista ja tulostimme joka pisteen sisällöt itsellemme.
* kurssitovereiden blogiosoitteista lista. Tämä helpottaisi suunnattomasti kurssitovereiden blogien seurantaa ja niihin palaamista, jos joskus tulee mieleen jokin asia toisten kirjoituksista. Nyt en vielä sellaista itse ole tehnyt. Pitänee kuitenkin tehdä se ennenkuin tämä Lintulauta sulkeutuu osaltani.
* aikataulutus: onko se kuitenkin liian tiukka, koska kurssilaisilla on erilaiset lähtötasot tehtäville. Loppua kohti myös tehtäviä tuli enemmän ja aikaa siten kului myös enemmän.
* pikkujoulut: eiköhän pidetä koko porukalla pikkujoulut -virtuaalisesti vaikka.. tai juhannusjuhlat!
Yhteinen reissumme alkaa olla ohitse ainakin täällä Lintulaudalla. Nyt jännitetään, minkä värinen papukaija se laudalle pyrähtää. Ja milloin se kurssitodistus tulee postiloodaan.
Matka jatkuu.
Sinulla ja minulla.
Kiitos sinulle.
Taivaan Isän Suurta Siunausta poluillesi!
Leena
Kommentit