Tämän kurssin aikana olen tehnyt pyörtäviä tekoja enemmän kuin koskaan olisin uskonutkaan. Ensimmäinen ja vaikein oli Suomi24.fi -jäseneksi ryhtyminen. Seitsemännen pisteen kipukynnykset olivat Twitteriin liittyminen ja Spotify´n lataaminen koneelle. Joka paikkaanko itseni alan vängätä?

Olen pohtinut omalta kohdaltani sitä, mitä Twitter voisi minulle tarjota? Toistaiseksi en ole löytänyt vastausta. Kovin hiljaista siellä on ollut ainakin näin alkumetreillä.

Spotify:ssa koin yllätyksen, kun henkilökohtaisen FB -profiilissani näkyi musiikkivalinnat joita olin kuunnellut. Tämä varmasti olisi jäänyt huomaamatta, ellei eräs kaverini olisi sitä minulle chatissa kertonut. No, toisaalta eihän siinä mitään salattavaa ole, mitä musiikkia kuuntelen. Voi olla jopa, että joku muu saa hyviä musiikkivinkkejä tämän kautta.

Olen ollut gmailin käyttäjä noin seitsemän vuotta. Aluksi se tuntui vaikealta, mutta nyt sen jo hallitsee mainiosti. Eniten olen hyötynyt sen pikaviestimahdollisuudesta ja sisäisestä hakukoneesta. Loin tätä koulutusta varten nk. "tyhjän tilin", jotta pääsen kommentoimaan Bloggeriin kirjoittavia kurssitovereitani. Lisäksi olen tehnyt myös partiolippukunnalle gmail-osoitteen FB:a varten sekä sihteerille oman tilin, jota kautta voi kätevästi hoitaa kaikkia sähköisiä posteja.

Joskus olen itseäni viihdyttääkseni tai välttääkseni mankelointia tai pyykin silittämistä käynyt tutkailemassa Googlen hakukoneen kautta mitä tietoa minusta löytyy. Löytyyhän sitä jonkinlaista. Ainakin Taidetiistain tiimoilta löytyy tietoa, samoin päiväkerhon puolelta. Näkyypä siellä olevan myös valokuvatarjontaakin. Partiotoiminnasta ei löydy virallisella nimellä, mutta partionimellä löytyy myös tietoa.  Perheeni muille jäsenille löytyy myös täydelliset kaimat. Heitä omina persooninaan ei löydy. Mielenkiintoista.

Google -hakukonepalvelu on kyllä syrjäyttänyt entisaikaiset mahtavat tietosanakirjasarjat, joita vielä Suomenmaassa olohuoneiden kirjahyllyistä löytyy. Yksi painallus ja silmiesi eteen aukeaa laaja tarjonta. Appiukkoni, joka juuri 75 -ikävuoden kynnyksellä hankki itselleen läppärin, käyttää Google-hakukonetta silloin, kun ristikossa on vaikea sana. Kuulemma vastaukset löytyvät helposti.

Google+ -toimintaan en vielä alkanut. Todennäköisesti en myöskään ala. Että jos Google+ kysyy: "Voitko olla?" vastaan tyynesti, että: "En voi!" Voipi myös olla, ettei siitä tule FB:n vertaista. Tosin tässä lomaviikollahan FB oli kaatunut päivityksen vuoksi ja ei siten siis ollut toimintakuntoinen. Jos tällaisia tulee vastaan useampia, niin voihan olla, että Google+ kaappaa osan FB:n käyttäjistä itselleen. Silloin pitää todeta: "Voin mä olla, mutta mun täytyy syyvä ensin"

Vuodatuksen tilastot olivat helposti löydettävissä. Eipä siellä kovin kummoista ruuhkaa ole, kun tämä blogi on niin pienesti esillä. Ihan vain kurssiporukan kesken tiedossa. Siitä huolimatta melkoista sahalaitaa oli mittarin anturi piirtänyt kävijöistä.

"Oli synkkä ja myrskyinen yö" -yhteiskirjoitus tuntui aluksi hassulta, jotenkin oudolta myös. Miten joku saattaa mennä ja muuttaa minun tuottamaa tekstiä! Tuntui kuin olisi ollut kyse jonkinlaisesta tekijänoikeuden rikkomisesta. Kokeilin itse muuttaa myös tekstiä ja se tuntui kyllä perin omituiselta, kuin olisi toisen reviirille mennyt ilman lupaa.

Kokeilimme työparini kanssa kirjoittaa yhtä aikaa tekstiä. Siinä se sitten repesi. Hillitön ihmettely ja nauru. Oikein innostuimme runonlausuntaan tai suohonlaulantaan, kuten kurssitoverimme Arja kommentoi.

"Kuka olet vihreäruutuinen?" kysyin pikaviestikentässä, kun vihreä ruutu ja numerosarja sen perässä olivat ilmestyneet esiin. En kuitenkaan saanut vastausta. Että myöskin tällainen pikaviestintä on mahdollista, jos haluaa kysyä jotakin vaikkapa ennen dokumenttiin kirjoittamista. Mietimme myös missä voisimme tätä Google Documents -ominaisuutta omassa työssämme käyttää? Ehkäpä pääsiäis- ja jouluhartauden pohjien suunnittelussa. Katsotaan meneekö se käytäntöön. Yhteiskirjoitukseen tein sanoja 230, en laskenut niitä, jotka oli muutettu muiden toimesta.

Taas on uutta tässäkin pisteessä opittu. Voiko sitä vielä olla jotakin muuta? Saapas (ja varastossu kanssa) nähdä mitä kahdeksas piste tuo tullessaan ja että lentääkö seitsemäs papukaija tästä tehtävästi kuuden muun lajitoverin rinnalle?

Nuttujuttu ja taskutarina:

Istuimme koululaisten kanssa hartaudessa. Työparini otti Lapsen Raamatun esiin. Silloin takarivistä kuului sangen tympääntynyt ääni: "Voi ei, taas noita jeesusjuttuja -nyt mä kyllä pyörryn!"