Tässä ensimmäisessä osassa käyn läpi tehtäväksiantoja, joita oli esitetty ennen varsinaista verkkokeskustelun aloittamista.

Pastori Antti Kupiaisen haastattelusta nousi muutama ajatus esille: 

* Sosiaalisessa mediassa kirkon ensimmäinen tärkeä tehtävä on olla kuuntelevana korvana kaikenlaisille äänille unohtamatta kirkon omaa sanomaa.

* Kupiaisen mukaan netissä vahvistetaan sekä seurakunnan jäsenyyttä että uskoa

* Kymmenen vuoden päästä sosiaalinen media on osa pappien työtä

Lisäisin itse vielä näkevät silmät kuuntelevien korvien rinnalle. On hyvä osata nähdä ihmisen tarpeet ja toiveet, sekä se missä tässä ajassa mennään. Tämä sosiaalisen median tarjoama toiminta on matalan kynnyksen toimintaa, johon Kupiainen itsekin viittaa. Voit kirjoittaa mieltä painavia asioita juuri silloin kun se sinulle itsellesi sopii. Et ole sidottuna virka-aikaan, papin päivystykseen tai kello kympin Jumalanpalvelukseen. Mutta miten käy yhteisöllisyyden ja toisen ihmisen kohtaamisen? Voin  vain toivoa, että tämä sosiaalinen media jää kirkon muun toiminnan ohella "palvelukseksi rinnalle", kuten Kupiainen itsekin sanoi.

Kupiainen kertoi, että kymmenen vuoden päästä sosiaalinen media, tai netti niinkuin hän kertoi,  on osa ihan tavallista papin työtä. Näin se varmasti on. Uskon, että se on monen muunkin kirkon työntekijän työtä. Olen itse tehnyt sosiaalista mediaa lapsityössä toista vuotta ja koen, että se on tulevaisuudessakin osa minun työtäni.

Jarno Alastalon diaesitys

Suomi 24.fi -verkkokeskusteluareena on ollut minulle jonkinlainen mysteeri tai torjumisen kohde. Jarno Alastalo toi diaesityksessään hienosti esille koko Suomi24.fi:n ideologian ja samalla se avasi omat silmäni hitusen myönteisempään suuntaan. Diaesityksessä oli monta mielenkiintoista lausetta Suomi24.fi:stä kuten:

* Yhteisöllisestä mediasta on tullut paikka missä ihmiset voivat rentoutua ja tavata muita ihmisiä, nettivastine lähibaarille tai torille

* Suomi24.fi asiakeskeinen Facebook ihmiskeskeinen

* Verkkokeskusteluista on tullut rippituolin vastine

* Suomi24.fi on deltahetkien keskus

Jotenkin sitä edelleen toivoo, että ihminen voisi kokea toisen ihmisen, että deltahetket tulisivat livenä eikä Suomi24.fi tai jonkin muun sosiaalisen median välityksellä. Toivosin jatkossakin, että kirkko voisi edelleen kohdata ihmisen oikeassa, käsinkosketeltavassa arjessa sekä juhlassa ja kulkea hänen rinnallaan.

Omat kokemukset:

Olen itse käyttänyt aktiivisesti joitakin foorumeja varsinkin silloin, kun olin hankkimassa akaattikotiloita itselleni. Palasin katsomaan näitä sivuja ja huomasin, että muutamat olivat vaihtaneet osoitteekseen Suomi24.fi. Tämä yllätti minut.

Verkkokeskustelu:

Verkkokeskustelu on tullut jäädäkseen. Näin uskon. Sen avulla voi helposti ottaa selvää asioista, jakaa omia mielipiteitä, saada tukea omille ajatuksilleen. Sen avulla voi saada sisältöä elämään, sen avulla voi saada ystäviä. Verkkokeskustelun avulla voi saada yhteyden myös kirkkoon ja kirkon työntekijöihin. Olen edelleen Facebookin kannattaja ja käyttäjä. Suomi24.fi ei toistaiseksi ole minun juttuni, mutta voisiko se sitä olla joskus jää nähtäväksi. Verkkokeskustelijan tehtävä kyllä kiehtoo taka-alalla. Vahvistusta tähän toi myös video: verkkokeskustelu on haastavaa ja hauskaa!

Verkkokeskustelujen käyttöohjeet:

Suomi24.fi

Ensisilmäys toi runsaudensarven, josta vaikea saada mitään selvää. Tekstin palstoitus kolmeen teki sekavuutta myös. Lähemmin tutkittuani alkoi käyttöohjeet tuntua kuitenkin alka selviltä ja helppolukuisilta. Seriffit saivat huomioni, mitä ihmettä heillä on tekemistä tämän asian kanssa. Vaan paljonpa onkin. Hyvä, että palstoja seurataan ja pidetään asiallista keskustelua yllä.

Wikimediafoundation

Mitä hyvää voisi tästä selkamelskasta saada esille? No, ehkäpä sen, että kielivalinta on tarjolla heti otsikon alla. Muuten tämä ohjeistus on vaikeaa luettavaa. Huh

YouTube

Pidin erityisesti tuosta videopätkästä. Minulle uutta oli tuo "flaggaaminen". Sen avulla jokainen käyttäjä voi toimia valvojana. Englanninkielinen ohjeistus tuottaa kompastuskiviä.

Hartaus

Tämä Ruotsin kirkon rukoussivu on kyllä puhutteleva sen yksinkertaisessa tarkoituksessaan! Istuessani Pyhätunturin juurella sijaitsevassa mökissä lähtöä edeltävänä päivänä tuli ajatuksiini pyytää apua kotimatkalle. Näin tein ja ihan suomen kielellä. Lähetin rukouksen Linköpingin tuomiokirkkoon. Tämä vain sen vuoksi, että siellä asuu serkkuni, jota en ole koskaan nähnyt. Ajatus tuntui mukavalta. Näin kotikeittiön pöydän ääreltä voin todeta, että matka meni hyvin ja tuntui turvalliselta ajella kotiin tuo pitkä matka.

Tässä siis pohdintojani muutamasta tehtävästä ennen varsinaista verkkokeskustelua, jonka olen laittanut pyörimään tänä aamuna kello 10:47.