Kuudennen pisteen ensimmäisessä osassa saattoi jo aistia, että Suomi24.fi -keskustelupalsta on minulle jonkinlainen kummajainen ja asia mitä pitää vältellä. Tähän asti olenkin onnistunut sen tekemään.

Olen kyllä kuullut Kirkko kuulolla -palstasta ja tiedän muutamia seurakunnan työntekijöitä jotka siellä ovat verkkokeskustelijoina. Siitä huolimatta en ole aiemmin palstalla vieraillut.

Löysin todella yllättävän keskustelun nimimerkiltä petrus.. Hänen otsikkonsa Lihaville lisävero -herätti jo pelkällä otsikolla mielenkiintoa. Alkukeskustelussaan hän kirjoitti mm. näin: Jos raamatunajan ihmisissä olisi ollut ylipainoisia, niin siihen kirjaan olisi kirjoitettu kohta: "Sinun ei pidä ylensyömän...". Lihavuus on mielestäni myös rike luojaa vastaan, kun sen vuoksi mennään vapaaehtoisesti ennenaikaiseen kuoloon.

Arvata saattaa mihin tällainen kirjoittaminen johtaa. Tässä vaiheessa en halunnut ryhtyä jäseneksi vaan kommentoin nimimerkillä "mantelilastu". Keskustelu kääntyi varsin nopeasti erilaisiin perusteluihin ihmisten lihavuudesta ja niiden syistä. Raamattu unohtui varsin nopeasti. Sanna pappi Husso, Kuopion seurakuntayhtymästä vastasi petrus.:lle rakastettavasti, kristillisen ihmiskäsityksen mukaisesti.

Nimimerkki "köyhä syö vähän" heitti oman ajatuksensa peliin: Lihavat voisivat maksaa enemmän kirkollisveroa, jos vaikka joutuvat kaivamaan normaalia suuremman kuopan, että sinne lihavan arkku saadaan laskettua.

Eikös kaikki luterialiset maksa juuri siitä, että pääsevät hautaan?

Ensimmäisessä kommentissani viittasin Sanna-papin kirjoitukseen, koska hän puhui asiaa.Tässä vaiheessa nimimerkki "sinä verolle" puuttuu peliin ja kirjoittelu saa uuden käänteen: Jos lihavuus ei johdu fyysisistä sairauksista, se johtuu turvattomuuden tunteesta. Ihminen syö saadakseen lohtua ja turvan tunnetta.

Sinun kaltaisesi armottomasti muihin suhtautuvat lisäätte turvattomuuden tunnetta yhteiskunnassa, ja ihmiset syövät ja juovat alkoholia ym. yhä enemmän. Teiltä pitäisi siis periä ylimääräistä veroa, koska vahingoitatte kovuudellanne ihmisten elämää ja yhteiskuntaa.

Teidän kovuudestanne on ajan mittaan rankat seuraukset, koska suuri osa kansaa on sen seurauksena vammautunut henkisesti kuka mitenkin, ja se vasta yhteiskunnan varoja syökin.

Ajatuksiini hiipii ajatus, että onko tämä palsta oikeasti Kirkko kuulolla -palsta? Miten täällä voidaan tällaista kirjoitella?

Kaarne tulee keskusteluun mukaan ajatuksella: Olet perustamassa ihan uutta kristillisyyden haaraa: mitä raamatussa lukisi, jos siellä lukisi jotain muuta kuin siellä lukee? ja jatkaa vielä: Edelleen olisi tärkeämpää pitää huoli oman sielun kunnosta,kuin naapurin kropasta.

Vastaan lyhyesti ajatuksella kuka tahtoo heittää ensimmäisen kiven, minä en ainakaan halua.

Lihavuuskeskustelua käydään vielä muutaman muun kirjoittajan kanssa. Sitten tapahtuu jotakin mielenkiintoista. Olen kommentoimassa viidennen kerran petrus.:lle takasin siitä, että toivoisin hänelle elämänkipinää, sillä hän useaan kertaan mainitsee, kuinka päättäisi päivänsä, jos sairastuisi tai lihoisi liikaa. Mutta kun olen lähettämässä tätä kommenttia sitä ei enää hyväksytä. Tulee jonkinlainen teksti punaisella, että minut on hylätty tms. Mitä ihmettä! Onko siis olemassa jokin raja, montako kirjoitusta voi nimimerkillä kirjoittaa yhteen viestiketjuun?

Pitää todeta, että tämä sai aikaiseksi sen, että liityin jäseneksi -yllätyin tästä itsekin. Tämä on nyt totta. Olen virallisesti Suomi24.fi -verkkoyhteisön jäsen.

Ajatus verkkokeskustelijana toimimisesta kymmenen vuoden sisällä tuntuu täysin mahdolliselta työmuodolta omalta kohdaltani. Onko se sitten Kirkko kuulolla -palstan verkkokeskustelijana toimiminen tai jonkin muun verkkoyhteisön keskustelijana toimiminen jää nähtäväksi. Miten ylipäätään lapsityöntekijät voisivat toimia verkkokeskustelijana? Miten sellaiseen ajan ottaminen onnistuu meidän ryhmätoiminnan lomassa?

Pääsin kommentoimaan valitsemaani verkkokeskustelua siis neljä kertaa. Viisi kommenttia oli tämän tehtävän minimi vaatimus. Kävin tutustumassa Suomi24.fi -palstaan Pyhätunturin juurella ollessamme ja tein sinne kaksi kommenttia Rautaperse ajoon liittyvässä keskustelussa. Kysynkin nyt, että onhan tämä kuudes piste nyt läpi?

Tunnelma on nyt vähän kuin allaolevassa Nuttujutussa ja taskutarinassa.

Nuttujuttu ja taskutarina:

Viisivuotias Janika kiipeää reppu selässä keikkuen pitkät raput ylös tullessaan päiväkerhoon. Viimeisen rappusen jälkeen hän heittää repun selästään ja huokaisee syvään: "Kyllä tää reppu painaa ku synti!"