Nyt jätän alkutarinat kertomatta ja hyppään suoraan asiaan.

Raamattu-Älypää -peli melkein koukutti. Peli oli mukava siihen saakka, kunnes punainen valo syttyi. Varsinkin se kerta, kun olin päässyt jo tosi hyville pisteille ja sitten punainen valo syttyi. Syy miksi se syttyi oli se, että olin liian kauan vastaamatta, koska menin auttamaan työtovereitani kiperässä tilanteessa! Siis koko peli katkesi muiden vuoksi. Tästä varmasti saisi "mielenkiintoisen keskustelun" aikaiseksi, jos pelaaja olisi ollut vaikkapa oma lapseni.

Oman spiritualiteetin hoitaminen jää helposti syrjään myös seurakunnan työntekijältä. Ainakin itse lukeudun tähän joukkoon. Olen osallistunut Hiljaisen rukouslaulun retriittiin sekä kahteen tavalliseen retriittiin. Joka kerta olen palannut voimaantuneena ja varmana siitä, että tätä haluan jatkossakin. Edelleen sitä haluan ja kaipaankin, mutta valitettavasti muut asiat ovat menneet edelle.  On tärkeää hoitaa omaa uskonnollista elämäänsä, jotta pystyy ja jaksaa jakaa Raamatun sanaa muille. Tätä voisi verrata vaikkapa siihen, että jos äiti voi hyvin - lapsi voi hyvin.

Eräs ystäväni on kulkenut jo kolmesti Santiago de la Compostelan reitin. Ensimmäiselle reitille lähtiessään sain tarkat reittisuunnitelmat ja aikataulut häneltä. Pystyin siis seuraamaan hänen matkantekoaan. Muistan, kuinka tästä tuli myös minulle eräänlainen pyhiinvaellusmatka.

Itse ajattelen, että pyhiinvaellusmatka voi olla muunkinlainen matka, kuin kävellen tehty. Itse koen, että 3.6.2011 tekemäni IBA SS1000 ajo, suomeksi Rautaperseajo, oli minulle tällainen kokemus. Ajoa valmisteltiin huolella, kokoustelimme ja vaihdoimme sähköpostia osallistujien kanssa. Valmistin itse kaikille lähtijöille matkaikonit ja koko reissun ajan mukanani olivat sekä ikoni, että rukoushelmet. Ajon aikana rukoilin useaan kertaan.

Päivi Aikasalon Pro gradu työssä hän toteaa, että pyhiinvaellukseen kuuluu myös "kärsimystä rakkojen,hiertymien ja väsymyksen kautta" Näitä kokemuksia koin ajon aikana. Tosin rakkoja eikä hiertymiä tullut, mutta ajon loputtua, kädet olivat jonkun muun, kuin minun. Lauloin myös Lasten virsiä ajon aikana sekä Isä meidän -rukous oli useasti esillä. Ajokaverini totesi, että kypärä on maailman pienin rukouskammio.

Kävin vierailulla Kappelissa. Valitsin kohdan Kohti pyhää ja sieltä avasin Pysähdy katselemaan -osion. Pysäkin videohartauksista katsoin Metal frday sekä Pääsiäisnäyttelyn. Mietin, millaisia videohartauksia voisikaan lapsille tehdä. Katsotaan josko sitä joskus sellaista voisi olla vaikka itse tekemässä.

Tuomasmessu on tuttu. Tosin Tuomasmessua koskevaa nettisivua en ole koskaan aiemmin katsonut. Jäin pohtimaan, miksi tämä kyseinen sivu ei ole valtakunnallinen? Onko olemassakaan valtakunnallista Tuomasmessu -sivua, josta voisi nähdä kaikki Tuomasmessut ympäri valtakuntaa.

Puuhahetki, miten oivallinen otsikko! Puuha, puuhastelu, pikkuista mukavaa tekemistä, josta tulee iloinen olo. Näin olen ainakin asian mieltänyt. Nyt kävi toisin. Tekipä tiukkaa saada aikaiseksi verkkohartaus. Ideoita oli, mutta toteuttamistapa ja tekniset laitteet tekivät ison mutkan asiaan. Kotikoneellani ei ole hienouksia, kuten PowePoint jne. Eikä se myöskään pakkaa kuvia. Joten kaiken uurastuksen ja tuskan jälkeen kasassa oli OpenOfficella tehty esitys, joka oli niin suuri, ettei Slideshare  -josta nykyisin käytämme työparini kanssa nimitysä Slaissi-  suostunut ottamaan sitä vastaan. Se ei myöskään lähtenyt sähköpostilla mihinkään suuntaan, koska oli niin iso. Siinä vaiheessa oli itku kovin lähellä ja kello lähempänä puolta yötä. Onneksi sain apua Ida-Marialta, joka neuvoi muuttamaan esityksen pdf -muotoon -ja bling, se onnistui.

Tosin viimeisen kuvan teksti on jäänyt liian ylös.. se kyllä näkyi omassa alkuperäisessä versiossa. Kuvat ovat Piispa Paavalin entiseltä kesämökiltä, Riistaveden Keljasta. Tässäpä siis linkki tuohon  esitykseen:
http://www.slideshare.net/ollikaisenleena/heikosta-vahvaksi
ja kuten huomaatte, olen nyt oppinut liittämään linkin tähän tekstiin, ja ihan ite!

Nyt olen siis saanut ensimmäisen verkkohartauden tehdyksi ja olen tuottanut internetiin hengelliseen elämään liittyvää materiaalia. Mutta millainen on hyvä ja sopiva hengellinen elämä internetissä? Voisiko se olla oikealla tavalla "koukuttavaa"? Siis siten, että lukija haluaa yhä uudelleen ja uudelleen palata sellaisen sivun eteen. Kuuluuko "koukuttaminen" ylipäätään hengellisen verkkotyön termeihin?


Nuttujuttu ja taskutarina:
Pääsiäisen jälkeen kokoonnuttiin kerhoon. Eräällä kerholaisella oli uusi hiuspanta. Toinen kerholainen kysyi:
-Mistä sä sait tommosen? Johon toinen vastasi:
-Ostettiin pääsiäistrismasta.