En oikein tiedä millä sanoilla aloittaisin tämän viimeisen blogikirjoituksen, joten aloitan sen ilman alkusanoja. Ellei tämä nyt ole juuri se aloitus!

Kymmenen pistettä ja papukaijanmerkki. Siinä se on tiivistetysti sanottu. Kurssin tunnelma. Joka pisteestä olen saanut jotakin uutta, vaikka se entuudestaan olisi ollut tuttuakin. Tällaisia olivat mm. ryhmän luominen ja liittyminen ryhmään sekä tykkääminen jostakin sivusta.  Oma sivuni Taivaan Isästä lasten kertomana https://www.facebook.com/pages/Taivaan-Is%C3%A4st%C3%A4-lasten-kertomana/112830898843409 sai yllättävän suosion ja tieto siitä, että se on myös linkitettiin Kirkko Suomessa -FB sivulle oli iloinen yllätys. Luomani ryhmä Kierrättäjät https://www.facebook.com/groups/384461154913782/ ilahdutti myös, että se oikeasti on edelleen hengissä ja toimii. Epäillä vain saattaa, että olisikohan tuota tullunna tuollaisia tehtyä ilman tätä kurssia. En usko.

Blogin kirjoittaminen on ollut alusta asti minulle nautinto. Se tuntuu helpolta ja rentouttavalta. Kunhan vain pääsee vauhtiin ja löytää sen ensimmäisen sanan. Tämän kurssiblogin pitämisen vuoksi oma, toistaiseksi julkaisematon, blogini on jäänyt kokonaan hoitamatta. Tarkoitus on nyt jatkaa sen kehittämistä. Alkaahan uusi ajokausi parin viikon kuluttua, perinteitä noudattaen vappupäivänä.

Tein myös muutaman itseni ylityksen ihan henkisesti ajatellen, kun liityin sekä Suomi24.fi jäseneksi, että Twitterin käyttäjäksi. Kumpaakin olen vältellyt ihan tietoisesti tähän asti. Toistaiseksi olen hengissä. Twitteri ei edelleenkään ole toiminut kohdallani, mutta katsotaan miten sen kanssa käy. Taidetiistain viemistä Twitteriin mietimme työparini Tainan kanssa viimeksi perjantaina, kun keskustelimme tästä kurssista.

Google Documents -osiossa sai leikkiä kirjailijaa tai tarinan iskijää. Vaikka täytyy sanoa, että ikävä tunne valtasi, kun omaa tekstiäni oli muutettu. Toisen tekstiin kajoaminen teetätti myös töitä: saanko mennä muuttamaan sitä, sehän on yksityisyyteen kajoamista tai vähintäänkin tekijäinoikeuteen kajoamista. No, onneksi se kuitenkin kuuluu asiaan eikä rikosta tapahtunut suuntaan eikä toiseen. Tästä varmasti voisi hyötyä myös omassa työssään, jos suunnittelemme joskus jotakin isompaa kokonaisuutta esim. lasten pääsiäis- tai jouluhartauksia.

Verkkohartauden teko tuntui kompastuskiveltä. Luovuttamisen tunne oli lähellä ja itku. Päässä vilisi aiheita vaikka kuinka, mutta mitään valmista ei meinannut tulla. Vihdoin sain jotakin tehtyä, mutta sitten tulivat tekniset ongelmat ja luovuttaminen oli lähempänä kuin koskaan ja itku. Onneksi ystävällinen kurssittajamme Ida-Maria auttoi asiassa ja sain aikataulua noudattaen tehtyä tuon verkkohartauteni valmiiksi.

Tämä Slideshare ilahdutti niin kovasti, että tein melkein samantien myös Rautaperseajosta oman slidesharen, joka on jaossa myös Gospel Risdersien profiilissa. Kovasti on hattua siellä nostateltu. Hih.

Kurssin myötä olen nykyisin myös Spotify´n käyttäjä YouTuben rinnalla. Menossa on The Voice of Finland -äänestyskuuntelut. Mukava, kun siellä voi kuunnella kokonaisuuksia eri artisteilta. Ei tarvitse luoda välttämättä erillisä artistilistoja itse.

Olen menossa ensiviikolla esimiehen kanssa keskustelemaan tulevaisuudesta ja aion ottaa esille verkkokeskustelijana toimimisen mahdollisuuden. Lapsityö on kovan muutoksen kourissa ainakin täällä Kuopion seudulla. Mielestäni myös lastenohjaajien ammattitaitoa tarvitaan verkkokeskustelijana. Koin syvästi tämän tehtävän, kun kuudennessa pisteessä sitä ikäänkuin harjoittelimme. Toivottavasti täällä Kuopiossa osataan vastaanottaa myös tämänkaltaisia kehittämisehdotuksia. Olemme kuitenkin jo edelläkävijöitä Taidetiistain osalta tässä verkkotyön maailmassa.

Kurssin edetessä sain myönteistä palautetta ja myöskin hyvässä hengessä rakentavaa palautetta sekä kurssitovereilta, että kouluttajaltamme Ida-Marialta. Olen itse pyrkinyt blogikommenteissani nostamaan myönteisiä asioita esille. Kehittämisideoita olen myös antanut, jos sellaiseen on ollut tarvetta. Tässä vaiheessa voi sanoa, että ikävä tulee näitä blogisteja. Toivottavasti saan jatkossakin kuulla heistä.

Verkkosorsastus oli ainoa osio josta jäi hieman epämääräinen olo. En ainakaan saanut toivottavaa palautetta sorsastuksen kohteeksi joutuneilta. Tai sitten en vain osannut käyttää "asetta" oikein.

Kurssin aikataulu oli tiukka. Paikoitellen liian tiukka. Kurssin esitteen mukaan 3-4 tuntia viikossa riittää ja jatkossa aikaa menee vähemmän. Itselleni tuo riitti vain alkutehtävissä, mutta loppua kohti tahti kiihtyi ja aikaa meni huomattavasti enemmän. Tietysti sisäinen prosessointi ja aivotyöskentely oli lähes jatkuvaa. Aika mielenkiintoisia unikuvia tuli myös katseltua. Näitä onkin sitten vaikeampi aikatauluttaa.

Chattailu oli aluksi odotettu juttu. Harmi, että sen aikataulu ei kaikille sopinut. Ne jotka siihen osallistuivat, saivat varmasti hyödyn. Ainakin itse koen näin. Muutaman kerran aika jouduttiin vaihtamaan ja silloin se ei välttämättä itselleni sopinut. Onneksi cattiruutua pääsi katsomaan jälkikäteen.

Mietimme työparini kanssa kehittämisen kohteita. Tällaisia saimme koottua:
* linkit näkyviin osoitteen kera. Aluksi linkit eivät tulleen näkyviin tulostettaessa, tuli vain tästä pääset sisälle -tyylinen teksti. Kuudennessa pisteessä linkit jo näkyivät. Teimme kansion tästä kurssista ja tulostimme joka pisteen sisällöt itsellemme.
* kurssitovereiden blogiosoitteista lista. Tämä helpottaisi suunnattomasti kurssitovereiden blogien seurantaa ja niihin palaamista, jos joskus tulee mieleen jokin asia toisten kirjoituksista. Nyt en vielä sellaista itse ole tehnyt. Pitänee kuitenkin tehdä se ennenkuin tämä Lintulauta sulkeutuu osaltani.
* aikataulutus: onko se kuitenkin liian tiukka, koska kurssilaisilla on erilaiset lähtötasot tehtäville. Loppua kohti myös tehtäviä tuli enemmän ja aikaa siten kului myös enemmän.
* pikkujoulut: eiköhän pidetä koko porukalla pikkujoulut -virtuaalisesti vaikka.. tai juhannusjuhlat!

Yhteinen reissumme alkaa olla ohitse ainakin täällä Lintulaudalla. Nyt jännitetään, minkä värinen papukaija se laudalle pyrähtää. Ja milloin se kurssitodistus tulee postiloodaan.
Matka jatkuu.
Sinulla ja minulla.



Kiitos sinulle.
Taivaan Isän Suurta Siunausta poluillesi!
Leena

Olipa haasteellinen tehtävä jälleen kerran.
Täytyy todeta heti alkuun, että toisaalta sitä jo osasi odottaakin.

Yhden henkilön Facebook -profiilin seuranta ja analyysi

En ole aiemmin ajatellut, että seuraisin jotakin tiettyä henkilöä tiiviisti ja tekisin jonkinlaista lähianalyysiä hänen liikkeistään Facebookissa. Mietin jopa, että miksi tällainen tehtävä näin viimeiseksi tehtäväksi? Mitä hyötyisin oppimisnäkökulmasta katsottuna tällaisesta tarkastelusta? Olisiko tämä jonkinlaista "tuotevakoilua"? Tai kenties "itselleen sisäistä verkkosorsastusta" - lievästi naapurikateuteen viittaavaa.

Kompastuin heti runsaisiin vaihtoehtoihin, kuin seitsemän sortin kahvipöydässä, mitä maistaisin ensin, kenet valitsisin? Kahlasin monta kaveria läpi ja lopulta tein päätöksen vain yhteen perusteluun nojaten. Kaverin tulisi osata käytää ammattimaisesti kameraa. Jäljellä oli silti vielä muutama vaihtoehto, joten ratkaisin asian arpapelillä. Kindermunien yllätyskuoren sisälle nimilaput ja sitten vain arpaonnea odottelemaan. Ja voittajaksi pääsi Kallaveden seurakunnan seurakuntapastori Juha Määttä.

Seurakuntapastori Määttä on erittäin lahjakas valokuvaaja. Juuri hänen valokuvansa ovat olleet ne, joista eniten kaverit ovat tykänneet. Erityisesti "pappipotretti" on saanut eniten tykkäämisiä ja kommentteja. Seurakuntapastori Määttä tekee maahanmuuttajatyötä. Hän on lisännyt lukuisista kansainvälisistä tilaisuuksista valokuvia omaan profiiliinsa. Nämä värikkäät ja iloiset kuvat ovat saaneet muutamia jakoja aikaiseksi.

Löysin itseni vimeo.com -sivulta, jonne pääsin seurakuntapastori Määtän linkistä, joka oli kylläkin päivitetty tammikuun puolella, että ihan kuukauden jakso ei riittänyt tehtävänannon täyttämiseksi. Vimeo.com ´in sivulla oli muutama muukin mielenkiintoinen videopätkä. Tässä sinulle linkki videoon, jonka ääreltä löysin itseni:

Millainen olisi seurakuntapastori Juha Määtän Facebook -profiili, jos hän ei olisi lisännyt valokuvia? Niin, sitä sopii pohtia, mutta aikaa siihen ei kannata käyttää kovinkaan paljoa. Seurakuntapastori Määttä käyttää Facebookia kuvien jakamiseen, valokuva-albumina, joka ilahduttaa lukijaansa.


Yhden yhteistön Facebook -profiilin seuranta ja analyysi

Tämä tehtävä oli alusta alkaen varsin selvä. Vaihtoehtoja ei juurikaan ollut. Halusin tutkailla paremmin suosikkiyhteisöni Facebook -profiilia. Tätä profiilia olen käyttänyt monesti esimerkkinä, kun olen ollut keskustelemassa seurakunnissa tehtävästä verkkotyöstä ja sen mahdollisuuksista.

Ehdoton suosikkini on Forssan ev.-lut. seurakunta. Tämä pieni seurakunta Lounais-Hämeessä on syntymäpaikkani seurakunta ja ensimmäinen työnantajani.
Forssan ev.-lut. seurakunnan sivuilla käydään varsin vilkasta keskustelua sekä seurakuntalaisten että seurakunnan työntekijöiden välillä.

Eniten seurakuntalaiset olivat peukuttaneet ilmoituksia seurakunnan tapahtumista, joissa tarjolla on myös kahvia ja pullaa. Liekö tämä peukuttamisen syy vaiko se, että tilaisuus on muuten oivallinen? Jaettuja päivityksiä tai linkkejä ei tähän tehtäväannon aikajanaan löytynyt ollenkaan. Aiemmin kyllä seurakuntalaiset ovat jakaneet vilkkaastikin mm. valokuvia. Myös perhetapahtumat ovat saaneet osansa jakamisesta.

Forssan ev.-lut. seurakunnan Facebook -profiilissa oli linkki Ekopaastosta. Olen siitä tietoinen, mutta en täysin muistanut, mitä se pitää sisällään ja siksi päätin sukeltaa sisälle. Tässä linkki sinulle, jos sinäkään et sitä ihan muista: http://www.ekopaasto.fi/fi/etusivu

Ja harmikseni täytyy todeta, että valitsemani yhteisön profiili on tässä aikajanassa varsin köyhä kuvistaan. Vain yksi valokuva pääsiäisvaelluksesta löytyy. Surullista, sillä tämä on myös oiva linkki seurakuntalaisten suuntaan.  Jakaa ja välittää visuaalisesti infoa toiminnasta. Tuhat sanaa ei riitä yhteen kuvaan, vai miten se sanottiinkaan?

Tästä voisin kyllä antaa palautetta suoraan yhteisölle. Tai sitten voisin laittaa viestiä itse kirkkoherralle, joka ainakaan ollessaan pastorina toi lapsiaan minulle päiväkerhoon. Facebook -profiili toimii myös käyntikorttina, joten Forssan ev.-lut. seurakunta -nyt let´s go!


Nuttujuttu ja taskutarina:
Kaksi lasta keskustelivat kotieläimistä, jolloin toinen totesi:
"Sitten kun olen iso, saan kaloja.
Niitä ei tarvitse pestä, ne kylpeytyvät itse laatikossa"

Nyt jätän alkutarinat kertomatta ja hyppään suoraan asiaan.

Raamattu-Älypää -peli melkein koukutti. Peli oli mukava siihen saakka, kunnes punainen valo syttyi. Varsinkin se kerta, kun olin päässyt jo tosi hyville pisteille ja sitten punainen valo syttyi. Syy miksi se syttyi oli se, että olin liian kauan vastaamatta, koska menin auttamaan työtovereitani kiperässä tilanteessa! Siis koko peli katkesi muiden vuoksi. Tästä varmasti saisi "mielenkiintoisen keskustelun" aikaiseksi, jos pelaaja olisi ollut vaikkapa oma lapseni.

Oman spiritualiteetin hoitaminen jää helposti syrjään myös seurakunnan työntekijältä. Ainakin itse lukeudun tähän joukkoon. Olen osallistunut Hiljaisen rukouslaulun retriittiin sekä kahteen tavalliseen retriittiin. Joka kerta olen palannut voimaantuneena ja varmana siitä, että tätä haluan jatkossakin. Edelleen sitä haluan ja kaipaankin, mutta valitettavasti muut asiat ovat menneet edelle.  On tärkeää hoitaa omaa uskonnollista elämäänsä, jotta pystyy ja jaksaa jakaa Raamatun sanaa muille. Tätä voisi verrata vaikkapa siihen, että jos äiti voi hyvin - lapsi voi hyvin.

Eräs ystäväni on kulkenut jo kolmesti Santiago de la Compostelan reitin. Ensimmäiselle reitille lähtiessään sain tarkat reittisuunnitelmat ja aikataulut häneltä. Pystyin siis seuraamaan hänen matkantekoaan. Muistan, kuinka tästä tuli myös minulle eräänlainen pyhiinvaellusmatka.

Itse ajattelen, että pyhiinvaellusmatka voi olla muunkinlainen matka, kuin kävellen tehty. Itse koen, että 3.6.2011 tekemäni IBA SS1000 ajo, suomeksi Rautaperseajo, oli minulle tällainen kokemus. Ajoa valmisteltiin huolella, kokoustelimme ja vaihdoimme sähköpostia osallistujien kanssa. Valmistin itse kaikille lähtijöille matkaikonit ja koko reissun ajan mukanani olivat sekä ikoni, että rukoushelmet. Ajon aikana rukoilin useaan kertaan.

Päivi Aikasalon Pro gradu työssä hän toteaa, että pyhiinvaellukseen kuuluu myös "kärsimystä rakkojen,hiertymien ja väsymyksen kautta" Näitä kokemuksia koin ajon aikana. Tosin rakkoja eikä hiertymiä tullut, mutta ajon loputtua, kädet olivat jonkun muun, kuin minun. Lauloin myös Lasten virsiä ajon aikana sekä Isä meidän -rukous oli useasti esillä. Ajokaverini totesi, että kypärä on maailman pienin rukouskammio.

Kävin vierailulla Kappelissa. Valitsin kohdan Kohti pyhää ja sieltä avasin Pysähdy katselemaan -osion. Pysäkin videohartauksista katsoin Metal frday sekä Pääsiäisnäyttelyn. Mietin, millaisia videohartauksia voisikaan lapsille tehdä. Katsotaan josko sitä joskus sellaista voisi olla vaikka itse tekemässä.

Tuomasmessu on tuttu. Tosin Tuomasmessua koskevaa nettisivua en ole koskaan aiemmin katsonut. Jäin pohtimaan, miksi tämä kyseinen sivu ei ole valtakunnallinen? Onko olemassakaan valtakunnallista Tuomasmessu -sivua, josta voisi nähdä kaikki Tuomasmessut ympäri valtakuntaa.

Puuhahetki, miten oivallinen otsikko! Puuha, puuhastelu, pikkuista mukavaa tekemistä, josta tulee iloinen olo. Näin olen ainakin asian mieltänyt. Nyt kävi toisin. Tekipä tiukkaa saada aikaiseksi verkkohartaus. Ideoita oli, mutta toteuttamistapa ja tekniset laitteet tekivät ison mutkan asiaan. Kotikoneellani ei ole hienouksia, kuten PowePoint jne. Eikä se myöskään pakkaa kuvia. Joten kaiken uurastuksen ja tuskan jälkeen kasassa oli OpenOfficella tehty esitys, joka oli niin suuri, ettei Slideshare  -josta nykyisin käytämme työparini kanssa nimitysä Slaissi-  suostunut ottamaan sitä vastaan. Se ei myöskään lähtenyt sähköpostilla mihinkään suuntaan, koska oli niin iso. Siinä vaiheessa oli itku kovin lähellä ja kello lähempänä puolta yötä. Onneksi sain apua Ida-Marialta, joka neuvoi muuttamaan esityksen pdf -muotoon -ja bling, se onnistui.

Tosin viimeisen kuvan teksti on jäänyt liian ylös.. se kyllä näkyi omassa alkuperäisessä versiossa. Kuvat ovat Piispa Paavalin entiseltä kesämökiltä, Riistaveden Keljasta. Tässäpä siis linkki tuohon  esitykseen:
http://www.slideshare.net/ollikaisenleena/heikosta-vahvaksi
ja kuten huomaatte, olen nyt oppinut liittämään linkin tähän tekstiin, ja ihan ite!

Nyt olen siis saanut ensimmäisen verkkohartauden tehdyksi ja olen tuottanut internetiin hengelliseen elämään liittyvää materiaalia. Mutta millainen on hyvä ja sopiva hengellinen elämä internetissä? Voisiko se olla oikealla tavalla "koukuttavaa"? Siis siten, että lukija haluaa yhä uudelleen ja uudelleen palata sellaisen sivun eteen. Kuuluuko "koukuttaminen" ylipäätään hengellisen verkkotyön termeihin?


Nuttujuttu ja taskutarina:
Pääsiäisen jälkeen kokoonnuttiin kerhoon. Eräällä kerholaisella oli uusi hiuspanta. Toinen kerholainen kysyi:
-Mistä sä sait tommosen? Johon toinen vastasi:
-Ostettiin pääsiäistrismasta.

Vai että maaliskuussa sorsastamaan... perin outo asia.

Tehtävä on ollut niin eriskummallinen, että sen käsittämiseen meni suhteellisesti eniten aikaa, mihin koko tämän kurssin aikana mihinkään pisteeseen aiemmin on mennyt. Ja nyt täytyy myöntää, että suurin syy oli tuo yksi sana: sorsastus. En mitenkään saanut sitä kääntymään sosiaalisen median sanastoon. Sorsastus on yksinkertaisesti vain sorsastusta ja se alkaa joka vuosi elokuun 20. päivä kello 12. En kuulu metsästävään perheeseen, vaikka meillä noutajakoira onkin, vaan tämä vain yksinkertaisesti sattuu olemaan hääpäivämme.

Tässä vaiheessa annankin kiitoksen Ida-Marialle, joka väsymättä vastasi kysymyksiini. Lopulta sitten päätin tehdä tiedustelun FB:iin kysymällä kavereilta ideoita kevään viimeiseen Taidetiistaihin. Ajatus oli, että he saavat vaikuttaa mitä aikuinen ja lapsi voisivat yhdessä taiteilla ja minkä Raamatun tekstin he haluaisivat kuulla. Laitoin tämän kyselyn perjantaina jopa kuvan kera, jotta se herättäisi mahdollisimman paljon huomiota.

Palattuani tänään sunnuntaina partioleiriltä, kävin tutkailemassa tilannetta. Yksikään ei ollut kommentoinut asiaa, mutta tykkäyksiä kyllä oli tullut muutama. Eipä siitä kovasti vielä sisältöä Taidetiistain viimeiseen kokoontumiseen tule.

Ajattelin laittaa kysymyksen vielä uudelleen ja kas, sitten olikin tullut ensimmäinen kommentti: teillä on niiiiiiiin hyviä ideoita itsellä, et ei keksi parempia :), tunnetusti tämäntyyppisillä palautteilla ei kovin paljoa asiaa eteenpäin viedä. Hetken päästä oli entinen työtoverini antanut hyvän vinkin, joka on ihan toteuttamiskelpoinen. Innoissaan hän oli vielä laittanut toisenkin kommentin perään, jossa aihe Minä olen Ihme, voisi avautua useammallakin Taidetiistain kerralla. Pitänee ottaa mietintämyssyyn ensisyksyä varten.

Päätin sitten laittaa kysymyksen vielä Taidetiistain omaan FB profiiliin. Taidetiistain kavereissa on vain murto-osa sellaisia, jotka käyvät livenä taiteilemassa. Siksi päätin julkaista sen myös siellä. Olisi kuitenkin kattavampi repertuaari sitten toteuttaa itse tuo kevään viimeinen kerta. Katsotaan, saanko kavereiden ajatuksia heräteltyä.

Pidän edelleen outona tuota sorsastus- sanan käyttöä. Miksi se ei voisi olla kalastusta tai kalastelua? Koska toisten ajatuksia tässä kuitenkin kalastellaan...

Jään tutkailemaan kumpaakin profiilia ja sitä yhteydenottoa, mitä siellä tapahtuu.

Hieman Wikipediasta: tämä ilmainen tietolaitos tiesi vain Kallaveden kirkon, mutta ei Kallaveden seurakuntaa, ehdotti Konneveden seurakuntaa. Sen sijaan tuli ehdotus, että voisin itse luoda tietopaketin Kallaveden seurakunnasta. Jospas nyt ainakaan en siihen ryhtyisi.

Tämän jälkeen pulpahti mieleeni, että olenhan joskus tehnyt Partio-Wikiin lippukunnastamme pienen tietopaketin, jossa on kerrottu lippukunnan perustamispäivä ja huuto. Tämän löydät siis Partio-Wikistä sanalla: Partiolippukunta Kuopion Kurjenmiekat ry.

Hiljaisuuden ystävien etusivulla oleva diaesitys on todella kaunis ja kuvaa hyvin tämän yhdistyksen imagoa. Minulle hiljaisuuden retriitit ovat aina olleet hyvin voimakkaita kokemuksia. Taidan päättää tämän illan katsomalla ja lukemalla uudelleen tuon diaesityksen. Siitä on sitten hyvä mennä levollisesti nukkumaan kahden kipinämikkoyön jälkeen.

Nuttujuttu ja taskutarina: Eräs kerholainen katseli ympärilleen kerhohuoneessa ja kysyi sitten minulta: "Leena, missä sinun sänkysi on?" Vastasin, ettei minulla ole täällä sänkyä, koska se on minulla kotona. Tähän kerholainen jatkoi: "Mutta missäs sinä sitten olet töissä?" Johon vastasin, että: "Tämä kerho on minun työpaikkani" Kerholainen nosteli hartioitaan ja totesi vähän kyllästyneenä: "Outoa"

Tämän kurssin aikana olen tehnyt pyörtäviä tekoja enemmän kuin koskaan olisin uskonutkaan. Ensimmäinen ja vaikein oli Suomi24.fi -jäseneksi ryhtyminen. Seitsemännen pisteen kipukynnykset olivat Twitteriin liittyminen ja Spotify´n lataaminen koneelle. Joka paikkaanko itseni alan vängätä?

Olen pohtinut omalta kohdaltani sitä, mitä Twitter voisi minulle tarjota? Toistaiseksi en ole löytänyt vastausta. Kovin hiljaista siellä on ollut ainakin näin alkumetreillä.

Spotify:ssa koin yllätyksen, kun henkilökohtaisen FB -profiilissani näkyi musiikkivalinnat joita olin kuunnellut. Tämä varmasti olisi jäänyt huomaamatta, ellei eräs kaverini olisi sitä minulle chatissa kertonut. No, toisaalta eihän siinä mitään salattavaa ole, mitä musiikkia kuuntelen. Voi olla jopa, että joku muu saa hyviä musiikkivinkkejä tämän kautta.

Olen ollut gmailin käyttäjä noin seitsemän vuotta. Aluksi se tuntui vaikealta, mutta nyt sen jo hallitsee mainiosti. Eniten olen hyötynyt sen pikaviestimahdollisuudesta ja sisäisestä hakukoneesta. Loin tätä koulutusta varten nk. "tyhjän tilin", jotta pääsen kommentoimaan Bloggeriin kirjoittavia kurssitovereitani. Lisäksi olen tehnyt myös partiolippukunnalle gmail-osoitteen FB:a varten sekä sihteerille oman tilin, jota kautta voi kätevästi hoitaa kaikkia sähköisiä posteja.

Joskus olen itseäni viihdyttääkseni tai välttääkseni mankelointia tai pyykin silittämistä käynyt tutkailemassa Googlen hakukoneen kautta mitä tietoa minusta löytyy. Löytyyhän sitä jonkinlaista. Ainakin Taidetiistain tiimoilta löytyy tietoa, samoin päiväkerhon puolelta. Näkyypä siellä olevan myös valokuvatarjontaakin. Partiotoiminnasta ei löydy virallisella nimellä, mutta partionimellä löytyy myös tietoa.  Perheeni muille jäsenille löytyy myös täydelliset kaimat. Heitä omina persooninaan ei löydy. Mielenkiintoista.

Google -hakukonepalvelu on kyllä syrjäyttänyt entisaikaiset mahtavat tietosanakirjasarjat, joita vielä Suomenmaassa olohuoneiden kirjahyllyistä löytyy. Yksi painallus ja silmiesi eteen aukeaa laaja tarjonta. Appiukkoni, joka juuri 75 -ikävuoden kynnyksellä hankki itselleen läppärin, käyttää Google-hakukonetta silloin, kun ristikossa on vaikea sana. Kuulemma vastaukset löytyvät helposti.

Google+ -toimintaan en vielä alkanut. Todennäköisesti en myöskään ala. Että jos Google+ kysyy: "Voitko olla?" vastaan tyynesti, että: "En voi!" Voipi myös olla, ettei siitä tule FB:n vertaista. Tosin tässä lomaviikollahan FB oli kaatunut päivityksen vuoksi ja ei siten siis ollut toimintakuntoinen. Jos tällaisia tulee vastaan useampia, niin voihan olla, että Google+ kaappaa osan FB:n käyttäjistä itselleen. Silloin pitää todeta: "Voin mä olla, mutta mun täytyy syyvä ensin"

Vuodatuksen tilastot olivat helposti löydettävissä. Eipä siellä kovin kummoista ruuhkaa ole, kun tämä blogi on niin pienesti esillä. Ihan vain kurssiporukan kesken tiedossa. Siitä huolimatta melkoista sahalaitaa oli mittarin anturi piirtänyt kävijöistä.

"Oli synkkä ja myrskyinen yö" -yhteiskirjoitus tuntui aluksi hassulta, jotenkin oudolta myös. Miten joku saattaa mennä ja muuttaa minun tuottamaa tekstiä! Tuntui kuin olisi ollut kyse jonkinlaisesta tekijänoikeuden rikkomisesta. Kokeilin itse muuttaa myös tekstiä ja se tuntui kyllä perin omituiselta, kuin olisi toisen reviirille mennyt ilman lupaa.

Kokeilimme työparini kanssa kirjoittaa yhtä aikaa tekstiä. Siinä se sitten repesi. Hillitön ihmettely ja nauru. Oikein innostuimme runonlausuntaan tai suohonlaulantaan, kuten kurssitoverimme Arja kommentoi.

"Kuka olet vihreäruutuinen?" kysyin pikaviestikentässä, kun vihreä ruutu ja numerosarja sen perässä olivat ilmestyneet esiin. En kuitenkaan saanut vastausta. Että myöskin tällainen pikaviestintä on mahdollista, jos haluaa kysyä jotakin vaikkapa ennen dokumenttiin kirjoittamista. Mietimme myös missä voisimme tätä Google Documents -ominaisuutta omassa työssämme käyttää? Ehkäpä pääsiäis- ja jouluhartauden pohjien suunnittelussa. Katsotaan meneekö se käytäntöön. Yhteiskirjoitukseen tein sanoja 230, en laskenut niitä, jotka oli muutettu muiden toimesta.

Taas on uutta tässäkin pisteessä opittu. Voiko sitä vielä olla jotakin muuta? Saapas (ja varastossu kanssa) nähdä mitä kahdeksas piste tuo tullessaan ja että lentääkö seitsemäs papukaija tästä tehtävästi kuuden muun lajitoverin rinnalle?

Nuttujuttu ja taskutarina:

Istuimme koululaisten kanssa hartaudessa. Työparini otti Lapsen Raamatun esiin. Silloin takarivistä kuului sangen tympääntynyt ääni: "Voi ei, taas noita jeesusjuttuja -nyt mä kyllä pyörryn!"